Tapahtumia ja uutisia 2008

Wappu ja Wanda TamSKin kisoissa 2.11.
Ontuva ohjaaja sai päähänsä ilmoittaa molemmat kisakoiransa kotikisoihin. Wapun kanssa lähdimme taas nousunolla silmissä siintäen radalle, mutta tuloksena oli hylky Wapun valitessa väärän radan. Täytyy myöntää, ettei ontuvalla jalalla juokseminen ole ehkä kovin tuloksekasta pikakiituri Wapun kanssa. No polveni ei kyllä sängyssä makaamallakaan parane, joten aion jatkossakin ontua kaikkiin mahdollisiin kisoihin.
Kolmosten radalle oli jännittävää lähteä Wandan kanssa, sillä kisasimme viimeksi yhdessä viime loppiaisena! Sen jälkeen polvi meni niin huonoon kuntoon, ettei kisoihin ollut enää asiaa.
Wanda lähtikin vauhdilla radalle, mutta jo toisen esteen jälkeen se teki maasta löydön ja pysähtyi niille sijoilleen. Pitkään nuuskittuaan se alkoi SYÖDÄ jotakin, joka näytti minusta erehdyttävästi hevonkakalta. Wanda ei pitänyt mitään kiirettä herkuttelun lopettamisen kanssa, joten tuomari antoi siitä 5 virhepistettä. Kun lopulta sain Wandan uudestaan liikkeelle, teimme puhtaan mutta hieman hitaahkon radan. Ihmekös tuo, kun kello lähenteli puolta yhdeksää illalla ja Wandan nukkumaanmenoaika oli jo aikaa sitten mennyt ohi. Tulimme viimeiseksi yli 20 sekunnin yliajalla.
Että näin.

Triine näyttelyssä
Triine osallistui Hämeenlinnan ryhmänäyttelyssä 19.10. junioriluokkaan. Tuomari Tapio Eerola antoi Triinelle EH:n eli eipä hassumpi tulos. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun pääsin itse esittämään Triinen. Tuomari saneli arvosteluun ”reipas käytös” ja olinkin hyvin ilahtunut siitä, että Triine oli kehässä oma reipas itsensä.

Kisatuloksia
Kun emännän polvi vihdoin saatiin operoitua, ei menohaluilla ole ollut loppua. Olemme Wapun kanssa kiertäneet kaikki aikatauluun sopivat agilitykisat läpi. Ja siltä vaan näyttää, ettei sitä ratkaisevaa nousunollaa tule. Vaikka rata menisi kuinka hienosti, pitää viimeistään loppusuoralla suhaista jonkun esteen ohi tai hypätä puomin kontaktin yli. Wapun kommentteja ohjaajan ohjauskyvyistä ei tässä julkaista. Tässä kisatuloksiamme:

2.8. Valkeakoski
A-kisa tulos 13,62, 8. sija
B-kisa tulos 10, 10. sija

6.9. Hämeenlinna
A-kisa hylkäys
B-kisa tulos 5, 3. sija

7.9. Forssa
Agilityrata: tulos 15, 3. sija
Hyppyrata: hylkäys

20.9. Tampere, Takut:
A-kisa tulos 5, sija 2.
B-kisa tulos 15, sija 7.

11.10. Riihimäki
A- ja B-kisat: hylkäys

12.10. Tampere, TamSK
tulos 5, sijoitus 4.

© Noora Suurnäkki
Wapun lennokas hyppy renkaan läpi Valkeakoskella

Agilitykoulutusta: Juhan ja Jaakon opissa
Olemme Wapun kanssa aloittaneet jälleen agilitykoulutuksissa ravaamisen. Heinäkuussa pääsimme Valkeakoskella Juha Oreniuksen oppiin ja syyskuussa matkasimme Turkuun Jaakko Suoknuutin kurssille. Kurssit ovat olleet antoisia, vaikka emännän juoksu ei vieläkään oikein ontumatta suju. Mutta kun tohtorisetä sanoi, että polven paranemiseen voi mennä vaikka 8 kuukautta ja kaikkea liikuntaa saa harrastaa, ei tässä auta sängyssä loikoilla. Mars kentälle ja Wapun perässä juoksemaan! Ei se ennenkään ole häävisti sujunut...

Muutto!
Kesän mullistavin asia on ollut muutto heinäkuun lopulla. Leikattu polveni paranee hitaasti ja suivaannuin totaalisesti luhtitalon portaikossa ontumiseen.

Nyt asumme kerrostalon viidennessä kerroksessa, jonka ikkunoista aukenevat hienot näköalat… parvekkeesta puhumattakaan, sillä kaiteet ovat lasia! Aluksi Triine eteni parvekkeella mahallaan kuin kilpikonna. Nyt se seisoo jo ryhdikkäästi jaloillaan ja nauttii maisemista.

Koirat ovat sopeutuneet uuteen kotiin helposti. Wanda ja Wappu eivät sen kummempia ihmetelleet uutta asuinpaikkaa. Triine sen sijaan järkyttyy joka aamuyö postiluukun kolinaa: kuka kumma tunkee sanomalehden kotimme oven läpi!

Kerrostalo ei ole koskaan ollut ykkössijalla asumisratkaisuissani. Asumme tässä nyt sen aikaa, kunnes sopiva kartano löytyy... Ulkoilumaastot ovat ainakin upeat ja olemmekin tehneet koirien kanssa pitkiä lenkkejä. Ja mikä parasta: talossa on hissi!

Triine parvekkeella

Wanda Maarun mukana nuorten koiraleirillä
Viime talvena sain päähänpiston, että 10-vuotias Maaru (jonka tätipuoli olen), voisi lähteä Wandan kanssa Pohjois-Hämeen nuorten koiraleirille. Ikinuori Wandahan on jo leirikonkari, sillä aikoinaan se osallistui Melodyn kanssa neljä kertaa kyseiselle leirille, viimeisellä kerralla ohjaajan koirana.

Nyt muutaman vuoden tauon jälkeen Wanda pääsi taas leirille. Molemmilla oli ollut tosi mukava viikko. Leirin ohjelmassa oli mm. agilitya, junior handleria, tokoa ja match show. Leirin agilitykisassa he sijoittuivat hienosti neljänneksi.

19.7. Wanda junior handler – kilpailussa
Russeliyhdistyksen näyttely pidettiin tänä vuonna Piikkiössä. Näyttely oli viimeistä kertaa epävirallinen. Tarkoitukseni oli mennä Triinen kanssa näyttelykehään ja sen jälkeen Triine olisi osallistunut Maarun kanssa vielä junior handler -kilpailuun. Vaan kesällä sattuu ja tapahtuu… Innokas uimari Triine oli lionnut Näsijärvessä niin perusteellisesti, että sai silmätulehduksen. Triinen osallistuminen täytyi sitten perua.

Onneksi junior handler -kisaan löytyi varamiehiä omasta takaa. Koska kilpailu oli epävirallinen, päätin ilmoittaa kisaan Maarun esitettäväksi rekisteröimättömän Wandan. Wandahan rakastaa koko lajia, sillä se on treenannut sitä vuosikausia nuorten koiraleireillä.

Maaru ja Wanda esiintyivät kehässä hienosti. Tällä kertaa ei kuitenkaan tullut sijoitusta, mutta ensikertalainen Maaru sai hyvää harjoitusta tulevaa varten.

6.7. Wapun kanssa Agirodussa
Tänä vuonna toteutui vihdoinkin se, mitä olemme vuosia toivoneet: saimme Agirodun joukkuekisaan koko May-pentueen samaan joukkueeseen! Elli-emän kannoilla juoksivat siis Lilli, Nikke ja Wappu, ja joukkueen nimenä oli Elli ja esikoiset. Etukäteen vitsailimme, että jos saisimme vielä Vili-isän mukaan, olisi toiveissa saada edes tulos.

Ensin Wapun ohjaajaksi kaavailtiin kasvattaja Siniä, sillä minun piti olla silloin työreissulla. Onneksi sain kuitenkin muutettua suunnitelmiani ja pääsin ohjaamaan Wappua itse. Viis siitä, että polveni oli alkukesästä operoitu – onnuin Wapun perässä ankkuriosuuden kunnialla läpi. Wappu yllätti minut täysin saamalla vain 5 vp yhdestä esteen ohituksesta.

Elli ja esikoiset sijoittuivat 46:nneksi tuloksella 269. Luokassamme oli yhteensä 72 joukkuetta.

© Anna Chrons
Elli ja esikoiset:
oik. Sini Kalliokoski ja Elli, Mia Nieminen ja Lilli, Pasi Partanen ja Nikke sekä minä ja Wappu

Onnea Vicke ja Ville 1.7.!
Wapun pojat eli W-pentue on ehtinyt jo kahden vuoden ikään. Niin se aika rientää!

Triine 1 v.
Triinen ensimmäisiä synttäreitä juhlittiin 23.6. Tällä kertaa en asetellut päivänsankaria lihahyytelöstä tehdyn "kakun" ääreen yhden kakkukynttilän kanssa, koska pelkäsin ahmatin polttavan viiksikarvansa kesken poseerauksen.

Kesän iloja: emännän polvi on kunnossa
Parahiksi juuri ennen kesää emäntä pääsi vihdoin leikkauspöydälle. Polvi tähystettiin kuntoon ja nyt alkaa emännän kävely näyttää pitkästä aikaa tasatahtiselta!

Wapun isälle Vilille agilityn SM-hopeaa!
Agilityn SM-kisat Varkaudessa 15.6. toivat tullessaan hienon uutisen: Vili ja Marianne Karjalainen sijoittuivat mini-luokassa toiseksi! Marianne on sen verran taitava ohjaaja, että ohjasi myös toisen koiransa Hulinan sijalle 22. Hulina on vielä aivan vasta siirtynyt kolmosluokkaan! Vilin sijoitus oli paras russelisijoitus agilityssä tähän mennessä. Mahtavan tuloksen kunniaksi piti hieman heitellä Wappua ilmaan...

Reipas matkakaveri
Toukokuussa saimme kutsun kevätkekkereille Taina-kasvattajan luo. Wanda ja Wappu jäivät kotiin, mutta Triine sai lähteä mukaan. Paluumatkan teimme Triinen kanssa junalla Turusta Tampereelle. Triine osoitti olevansa mitä helpoin matkakumppani; alkuläähättelyjen jälkeen se matkusti tyytyväisenä junassa ja ihmetteli eläinvaunun ainoaa matkakaveria, joka oli iso kollikissa.

Triine ottaa rennosti eläinvaunussa

Triinen epäonnen näyttely Vaasassa 26.4.
Emännän polvi oli taas vaihteeksi siinä kunnossa, että paikalle piti hyppiä kepeillä. Onneksi Taina-kasvattaja suostui esittämään Triinen. Alku menikin hienosti ja Triine seisoi kehässä varsin mallikkaasti. Mutta omaa vuoroa odotellessa viereisessä kehässä syntyi rähinä kahden rotikan ottaessa yhteen. Triine säikähti suunniltaan. ja sen jälkeen ei kehässä kävelystä tullut mitään. Tuomari ei voinut arvostella koiran liikkeitä ja antoi EVA:n (ei voi arvostella). Myöhemmin kuulin, että tuomari oli harmitellut asiaa ääneen, koska oli muuten tykännyt Triinestä kovasti.

Ehkäpä kuukausi takaperin sattunut välikohtaus metsässä oli jättänyt Triinelle kammon isoja tummia koiria kohtaan. Nyt on aloitettava Triinen kanssa totuttelu isoihin, mustiin ja mukaviin koiriin.

Näin hienosti Triine seisoi ennen viereisen kehän rähinää

2.4. Sydämentykytyksiä: Triine karkuteillä
Olin koko kolmikon kanssa lenkillä lähimetsässä, kun vastaamme tuli hovawart omistajineen. Siitä syntyi yleistä hässäkkää, jolloin Triine säikähti ja lähti juoksemaan samaan suuntaan, josta olimme tulossa. Triine jäi odottamaan polulle vähän matkan päähän, mutta polkua eteenpäin kulkenut hovawart säikäytti sen uudestaan ja Triine pinkaisi pakoon.

Aloimme etsiä sitä Wandan ja Wapun kanssa, mutta Triinestä ei näkynyt jälkeäkään. Etsimään komennettu Wanda haukkui minulle kuin olisi yrittänyt selittää jotain, mutta en ymmärtänyt. Metsästä en uskaltanut lähteä, koska olin aivan varma, ettei 9 kk ikäinen Triine osaa mennä yksin kotiin. Se on tyypillinen lauman nuorimmainen, joka vain kulkee isompien mukana.

Ryhdyin soittelemaan ihmisille, joiden tiesin olevan päivällä kotona, mm. naapurilleni. Hetken kuluttua tulikin iloinen soitto häneltä: Triine oli saapunut itse kotiovelle! En vieläkään ymmärrä miten se on osannut tulla 2 – 3 km matkan itsenäisesti. Se on mm. joutunut ylittämään maantien, jossa onneksi ei aamupäivisin ole niin vilkas liikenne kuin tavallisesti.

Koko episodin aikana tuntui, että sydämeni tykyttää aivan hurjia sykelukuja. Onkohan se jotain kohtalon ivaa, että entinen koiraetsijä saa nyt etsiä omia koiriaan? Entinen koiraetsijäkoira Wandakin on tullut kahdesti itse metsästä kotiin.

Alkuvuosi on mennyt koirien kannalta hieman tylsästi. Emännän agilitypolvi on irtisanonut työsopimuksensa toistaiseksi. Koska agilitytreenit ovat jääneet vähäisiksi, olen yrittänyt aktivoida koiria muuten parhaani mukaan. Wappu treenaa kotona innokkaasti tokoa. Triine harjoittelee paitsi näyttelykuvioita, myös tokon perusliikkeitä. Ahneempaa koiraa kuin Triine ei ole nähty, joten motivaatio on sillä huippuluokkaa.

Wandan mielestä toko on tylsiä ja hieman yksinkertaisia koiria varten (älkää tokokoirat loukkaantuko, mielipide on yksin Wandan), joten se saa keskittyä uusien temppujen opetteluun...

8.3. Wappu muotinäytöksessä
Tampereen Koskikeskuksessa järjestettiin muotinäytös, jossa tamperelaiset julkkikset esittivät koirien kanssa kevään uutta muotia. Samalla mainostettiin seuraavan viikonlopun suurta koiranäyttelyä.

Koirat olivat Tamskista ja catwalkille pääsi esiintymään myös Wappu. Wapun parina oli Miss Suomi-kisan finalisti Mariel Mettälä. Wapulla oli yllään collegehaalari, jonka se antoi pukea kiltisti päälleen, vaikkei koskaan ole haalaria käyttänyt. Tyylikkyyden kruunasivat pinkit aurinkolasit kaulassa. Wapun esiintyminen ei ihan parhaita tyylipisteitä kyllä saanut, se mm. hyppi kahdella jalalla, etsi minua yleisön joukosta, yritti sutia kohti lattialle jäänyttä namipalaa ja osallistui lopuksi Marielin haastatteluun. Mutta kuten kuvasta näkyy, jossain vaiheessa se liikkui sen verran suoraan, että asu tuli esitellyksi.

27.1. Triinestä VSP-pentu Turussa!
Triinen näyttelyura käynnistyi Turun koiranäyttelyssä. Juuri ennen viikonloppua koko talven kiusannut polvivaivani äityi niin pahaksi, että jouduin hyppimään paikalle kyynärsauvoilla. Onneksi Ketolan Hanna (joka omistaa mm. Wandan Ally-siskon tyttären Helmin) suostui Triinen handleriksi ihan kylmiltään. Triinellä oli näyttelytreeneistä huolimatta homman idea hieman hakusessa. Se luuli nähtävästi tulleensa Suomen Talent-show´hun, koska se käveli kehässä jopa kahdella jalalla. Taitavasti Hanna sai Triinen tajuamaan mistä on kyse ja lopuksi se seisoikin hienosti asennossa. Triine voitti narttupentujen luokan ja lopuksi siitä tuli VSP (vastakkaisen sukupuolen paras) häviten tamperelaiselle urospentu Väinölle.

Koska näyttelymenestys on minulle aivan uniikki kokemus, tulin Turusta kotiin jalat ilmassa – aivan kirjaimellisesti...
hypinhän kepeillä...

6.1. Wandan kanssa kisaamassa
Kisakauden aloitimme loppiaisena Tamskin kotikisoissa. Kotiin jäi juoksussa oleva Wappu ja myrtyneempää koirannaamaa sai hakea.

Olin ilmoittanut Wandan vain hyppykisaan, sillä käyn sen kanssa kisoissa vain "fiilistelemässä" ja nauttimassa. Rata menikin mainiosti siihen asti, kunnes lopussa oli melkoinen pyörityskohta. Ennen starttiamme seurasin muiden suorituksia ja huomasin, että juuri siinä kohdassa tuli taitavillekin koirille hylkyjä. Kehitin mielessäni suunnitelman B sitä varten, jos Wanda ei menekään kuten meinasin. Vaan kuinkas sitten kävikään: Wandan käännös meni pitkäksi ja unohdin kiireessä suunnitelman B. Wanda palasi vauhdilla takaisin ja hyppäsi esteen uudestaan väärinpäin. Jatkoimme vauhdilla loppuun asti ja olin maalissa tyytyväinen, vaikka hylky tulikin. Koko rata oli muuten mennyt mielestäni mainiosti ja yhteispeli Wandan kanssa toimi hyvin.

5.1. Karvanoppien pentutapaaminen
Taina-kasvattaja oli kutsunut Furdice-pentueen koolle ja yhtä lukuun ottamatta kaikki pääsivätkin paikalle. Voi sitä vauhtia ja menoa! Darma-emän täytyi välillä laittaa lapsukaiset kuriin, sillä sen mielestä ne olivat eläneet kuin pellossa viimeiset puoli vuotta.